Halusimme puolisoni kanssa tehdä kerrankin perinteisen ns. suomikierroksen. Matkakohteet päätimme valita sen mukaan, missä olisi myös lapsellemme mieleistä ohjelmaa. Siksi luontevaksi reitiksi muodostuikin Peurunka - Ähtäri - Tuuri - Vaasa - Merikarvia- Nakkila. Viimeisin pysähdyspaikka kuului joukkoon bonuksena henkilökohtaisista syistä. Telttamajoitus ei ole meidän juttu, eikä ainakaan omaan matkailuautoon ole varaa, joten majoituspaikkoina toimivat hotellit. Näiden hinnat kilpailutimme etukäteen ja osasta saimme vielä erillisiä alennuksia muista syistä. 

Kohti Jyväskylää
Alkuperäisenä ajatuksena oli ajaa pääkaupunkiseudulta suoraan järvimaisemien kautta Peurunkaan kylpylään. Tyypilliseen tapaamme jätimme varauksen liian viime tippaan ja hotelli olikin jo täynnä. Päädyimme yöpymään 17.7.2015 Jyväskylän keskustassa ja vasta seuraavat yöt Peurungassa. 

Lähtö tapahtui tyypillisen kaaottisessa lapsiperheen aikataulussa ja lähtöaika viivästyi yli kaksi tuntia suunnitellusta. Tämä johti siihen, että olimme sitten Jyväskylässä vasta illalla, koska ajoaika pienellä kahvitauolla perille asti oli yli 3 tuntia. 

Ennen Jyväskylän keskustaa pysähdyimme Vaajakoskella. Tuolla päätimme vierailla Pandan tehtaanmyymälässä. Samaan tulokseen oli ilmeisesti tullut kaikki muutkin ohiajavat lapsiperheet, sillä hyllyjen välissä pääsi juuri ja juuri liikkumaan. Pienestä kaupasta mukaan tarttui kuitenkin edullisia tuoreita lakuja ja suklaata sekä ilmaisia maistiaisia. Matkalaisten helpotukseksi liikkeestä löytyi myös WC kassojen läheisyydestä. 

Myymälästä lähtiessämme silmiini osui huokutteleva kirpputori risteysalueen lähellä Jyväskylään päin mennessä nimeltään Kirppis Vaajapörssi. Ulkoinen olemus oli aika rähjäinen ja mietin löytyykö sisältä mitään järkevää. Oli kuitenkin todella iloinen yllätys huomata, että rekit olivat täynnä hyvänkuntoisia ja edullisia vaatteita sekä hyllyistä löytyi arkitavaroista retrotavaroihin kohtuuhinnoin. Kassan vierestä saattoi ostaa myös keräilykeramiikkaa, kuten Arabiaa. Itse ostin tällä kertaa vaatteita tyttärelleni sekä ihanan virkatun villaisen peiton hänen huoneeseensa nojatuoliin. Pääkaupunkiseudulla on pitkään vallinnut linja, että jopa huonokuntoiset vaatteet ja tavarat maksavat enemmän vanhana kirppiksellä kuin uutena kaupassa. Vaajapörssin kaltaiset paikat saavatkin pitkäaikaisen kirppisharrastajan uskomaan, että vanhaa kirppiskulttuuria todellakin löytyy vielä Suomesta. Innoistuin niin kirppiksen nähdessäni, että samassa unohtui käydä Vaajakosken kanavalla ja voimalaitoksen alueella. Ne olisivat olleet aivan vieressä ja varmasti käymisen arvoisia.

Elämää Omenahotellissa

Lakujen syönnin ja vaatteiden oston jälkeen vihdoin saavuimme Jyväskylän keskustaan. Lyhyen majoitusajan takia olimme valinneet hotelliksemme edullisen Omenahotellin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut maksaa muutama kymppi enemmän laadukkaammasta perhehotellista, vaikka Jyväskylän Omenahotelli itsestään olikin erittäin hyvällä sijainnilla, puhdas ja huoneet vastasivat netin kuvausta. Hintaero eri hotellien välillä oli vain muutamia kymppejä ja tuo olisi maksanut itsensä takaisin ilmaisen pysäköinnin ja aamiaisen kautta. Omenahotelli näytti olevan myös lähialueen nuorten ryyppymajoituspaikka ja valvonnan puute sai heidät tekemään mitä oudompia asioita. Yöllä kuuntelimmekin mm. nuorten aikuisten naisten kilpajuoksua ja voitonriemuista kiljuntaa käytävällä. Unen laatu jäi metelin ja sänkyjen epämukavuuden takia huonoksi. Ensimmäisen yön säästöyritys kääntyi siis itseään pahasti vastaan. Oppia ikä kaikki.

Aivan hotellin läheisyydessä kävelykadun tuntumassa sijaitsi Viikinkiravintola Harald. Päätimme syödä tuolla illallista. Ravintolaan pääsi hyvin vaunojen kanssa ja kellariravintolan tunnelma oli erittäin mukava. Syöjistä monet olivat lapsiperheitä ja palvelu erittäin ystävällistä. Meidän aikuisten ruuat olivat todella hyvän makuisia ja annoskoko riittävä matkamiehille. Nuorimmainen ei kuitenkaan tykännyt lastenmenun ruuista, joten porokeitto ja jälkiruoka jäi syömättä. Ruokaillu Harardissa oli siitä huolimatta erittäin onnistunut aloitus reissulle. 

Päätimme kävellä kaupungilla vielä hetken ennen nukkumaan menoa. Meidän ulkopaikkakuntalaisten silmiin pisti välittömästi kävelykadun epäsiisteys, juopottelevat nuoret ja maassa makaavat kadunmiehet.Poliisia tai vartioita ei näkynyt. Tämä ei antanut kovinkaan hoikuttelevaa kuvaa kaupungista, joten emme jääneet viettämään iltaa keskustaan sen pidämmäksi aikaa, vaan palasimme hotellille. 

Lauantaina 18.7.2015 aamulla Jyväskylä näytti meille kauniimman puolensa. Kävelykatu oli edelleen likainen ja siivottomassa kunnossa, mutta se täyttyi nopeasti iloisista ihmisistä ja kaupat aukaisivat ovensa. Keskustan alueella on todella kiitettävä määrä vaateliikkeitä ja erikoisliikkeitä (mm. Sokos + Marks & Spencer, Kekäle, Aleksi13, H&M). Näissä himoshoppaaja saisi hyvin yhden päivän kulutettua. Valittettavasti meillä ei ollut tähän aikaa, joten suuntasimme aamupalalle Mummon Pullapuotiin Forumin 2.kerrokseen. Kahvila / konditorio aukesi juuri samalla hetkellä ja tiskit täyttyivät mitä upeimmista kakuista, piirakoista ja tarjottavista. Leipävalikoima oli suppeampi, mutta löytyi meille aamusämpylät ja karjalanpiirakat teen kanssa. Pullapuodin hinnat olivat mielestäni hieman normaali halvemmat ja palvelu ystävällistä.

Nokkakiven Puisto - Tivolimainen huvipuisto

Alun perin aamiaisen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä lastenkonserttiin Laajavuoren kesäteatteriin (Loiskiksen Pekka Töpöhäntä -konsertti). Lapsemme sanoi haluavansa kuitenkin mieluummin Nokkakiven Puistoon ja jouduin antamaan periksi konsertin suhteen. Taisin haluta sinne enemmän itse kuin lapsi ;)

Ennen puistoon menoa kävimme Kuopiontien varressa olevalla Leppälahden uimarannalla katselemassa maisemia. Jos olisi ollut lämpimämpi päivä, tuo olisi ollut ihanteellinen paikka käydä pulahtamassa Leppäveteen, koska pukukopitkin löytyivät. Järven vesi kimalteli kauniin sinisenä ja taivaalla leijaili muutama valkoinen pilvi. Täydellinen rauha (vieressä menevää autotietä lukuunottamatta). Tien toisella puolella näytti olevan myös pieni kahvio välipalan ostamista varten.

Nokkakiven Puistossa rannekkeen hinta on edullinen ja aluemaksua ei ole. Pysäköinti on myös ilmaista ja pysäköintisäännöt näyttivät menevän villin lännen lakien mukaan. Näin ollen koko visiitin hinnaksti tulikin 17 € + pävälllinen. Nokkakiven puisto näyttää ohiajessa huoltoaseman pihaan kyhätyltä tivolilta ja sitä se käytännössä onkin, mutta positiivisessa mielessä. Nimittäin porttien sisäpuolelta aukeaa pienelle lapselle ihana maailma, jossa on monta kivaa monipuolista, värikästä laitetta. Uskoisin laitteiden olevan peräisin muista huvipuistoista, sillä joukossa on mitä veikeämpiä vanhoja laitteita ja karuselleja. Nämä ovat kuitenkin huollettu ja täysin turvallisia käyttää. Henkilökunta oli myös hyvin lapsikeskeisiä ja auttoi mahdollisissa ongelmatilanteissa. Huvipuiston alueella ei ole ruokapaikkaa, mutta jätskiä, karkkia ja limpsaa sai kahvioista sekä wc-tilat löytyivät alueen reunalta.

Vietimme puistossa peräti kolme tuntia, jonka jälkeen menimme syömään viereisen huoltoaseman Laukaanhovin ravintolaan. Tuolla olisi voinut käydä välissäkin ja palata vielä takaisin tivoliin. Huoltoasema oli ulkonäöllisesti jämähtänyt 80-luvulle ja pohdimme pitkään onko siellä mitään kelvollista syötävää. Sisätilat olivat väriensä ja huonekalujen suuren variaation puolesta samaa tasoa. Mutta ruoka oli kyllä todella hyvää! Otimme puolisoni kanssa lehtipihvit ja lapselle nakkikorin. Tyypilliseen tapaan lapsi ei maltanut syödä omaa ruokaansa, mutta me aikuiset söimme tyytyväisenä täydellisen makuisen pihviaterian. Visiitin kruunasi Verkkokauppa Hienohelman kesän ns.pop-up - myymälä, josta löysin upean röyhelömekon tyttärelleni poistotangosta. Näytin tyttärelleni kaksi vaihtoehtoa; kumpi ostetaan. Tämä Kate Mackin röyhelömekko napattiin nopeasti käteen ja lähdettiin karkuun, ettei äiti vain palauta sitä hyllyyn. Myyjä nauroi, että ei tainnut valinta olla kovin vaikea. Huoltoaseman yhteydessä oli muitakin edullisia myymälöitä, mutta miehen otsalle alkoi muodostua hikikarpalo pelkästä ajatuksesta, että niihin mentäisiin, joten päätimme lähteä ajamaan kohti Peurunkaan. Peurunkaan saavuimme launtaina iltapäivällä. Tästä kerron tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani.