Päätimme laittaa oman asuntomme myyntiin viime helmikuussa. Tuolloin olin visusti sitä mieltä, että kiinteistövälittäjistä ei ole mihinkään, eikä tuohon työhön mitään ammattitaitoakaan taida tarvita. Näin seitsemän kuukauden myymisen jälkeen, kun otimme asuntoilmoituksemme pois netistä ja laitoimme myynnin jäihin, en voisi olla enempää eri mieltä. Miksikö tällaiseen johtopäätökseen tulin? Tässä muutama esimerkki meillä käyneistä ostajista, joista uskoisin aika usean olevan tyypillinen asunnonvälittäjän tuttu: 

Herra ja Rouva blingbling yksityisnäytöllä: tämä pariskunta kaartoi näyttävästi juuri autokaupasta ostetulla mersulla talon eteen ja astelivat sisään isännän elkein. Kaulassa ja ranteissa kimalteli kultaketjut. Pelkkä katse kertoi minulle, että olen heille täysin mitätön ihminen. Huoneistoa kiertäessä päätavoite oli kertoa myyjälle, miten paljon paremmin heillä on asiat nykyisessä asunnossa. Kahden kerroksen sijaan olisi pitänyt olla kolme kerrasta. Neljän huoneen sijaan vähintään viisi. Mikä kauheinta; talon pihassa oli leikkiviä lapsia. Ei täydelliseen elämään kuulu lapsiperheitä. Noin 10 minuutin päästä totesin, että hymyilen loppuun asti hiljaa ja avaan ulko-oven heille, kun sopiva hetki tulee. 

Tylsistynyt perheenäiti saapui meille yleisnäytöllä. Hän oli ottanut mukaan pienimmän lapsensa ja kertoi, että tuli vain nopeasti piipahtamaan. Muutamassa minuutissa kävi selväksi, ettei hän ollut asuntoa oikeasti tullut katsomaan. Hän kaipasi juttuseuraa. Yleisnäyttö venahti yli tunnin mittaiseksi, kun rouva kertoi kaikki perheensä asiat ja myös heidän ongelmat. Tämän lisäksi näytön aikana lasta imetettiin mitä oudommissa paikoissa taukoamatta. Vauvan kanssa liikenteessä olevalle olisin tämän ymmärtänyt, mutta lapsi oli iältään lähempänä 2 vuotta. Kiltteyttäni en kehdannut häntä patistella nopeammin ulos. 

Väärän värinen keittiön lattia. Se ratkaisi pariskunnan asunnon oston. Todellisuudessa selvää oli, että heillä ei ollut oikeasti kiinnostusta asuntoa kohtaan tai tajusivat näytöllä, ettemme oli tingimässä hinnasta kymmeniätuhansia euroja. Perhe sanoikin lähtiessään, että muuten juuri sitä mitä etsimme, mutta vaimo haluaa keltaiset keittiönkaapin ovet ja sakkiruutuisen keittiölattian. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun olin itse sanaton. Eihän sitä kukaan valkoisia kaapinovia ja harmaata lattiaa haluakaan; olimmepa olleet tyhmiä niitä asentaessa. Rehellisesti sanottuna olisin myyjänä arvostanut paljon enemmän suoraa puhetta: tämä asunto ei ole meitä varten. 

Tulemme huomenna uudelleen. Näin sanoi ulkomaalaissyntyinen perhe. Sitä huomista odotetaan vielä tänäänkin. Asunnossa käydessä kaikki oli täydellistä ja lähtiessä pyysivät tarjouspaperit sekä tiedustelivat miten kaupat tultaisiin tekemään. Sovimme heidän tulevan oman asiantuntijansa kanssa vielä seuraavana päivänä uudelleen. Tätä tapaamista sitten siirrettiin pari viikkoa, kunnes totesimme, että nyt taitaa olla kulttuurit yhteentörmäyksellä. Suomalainen sisu jatkoi kysymistä koska tulette ja itämaalainen veri vastasi kohteliaasti aina kohta, sillä eihän toista saa suututtaa. 

Valittaja. Näitä riitti joka lähtöön. Ensimmäinen reaktio tällaisen henkilön tullessa näytölle oli aina se, että miksi oli alunperinkään tullut? Esimerkiksi eräs perhe tykkäsi paljon asunnosta, mutta asuinalue pelotti heitä. Koko näytön he keskittyivät uskottelemaan itselleen, että kyllä alueella uskaltaa asua. Yritin pitää pokkaani, sillä tämä on rauhallisimpia alueita, jossa olen pääkaupunkiseudulla asunut. Hyvin yleistä oli myös, että toinen vanhempi perheestä tykkäsi ja toinen alkoi valitusvirren. Ainakin hyvin selväksi yhteen näyttöön perustuen minulle tuli, että meiltä ei pääse Viikkiin bussilla töihin ;)

Käymme vielä asiantuntijan kanssa. Ehdoton oma lempiehdokkini. Perhe tuli katsomaan asuntoa ja rakastui siihen ensi silmäyksellä. Kaupat olivat enemmän kuin varmat. Kaikki olivat tyytyväisiä. Perheen äiti kuitenkin päätti kutsua vielä sukulaisensa paikan päälle, koska hän oli "asiantuntija". Eipä mennytkään kuin muutama minuutti, oli meidän kodissa aivan kaikki pielessä. Perhe kävi useamman kerran tutkimassa ja tonkimassa. Loppujen lopuksi jouduimme viheltämään pelin poikki, kun "asiantuntija" oli alkamassa purkamaan tiiliseinää ilman taloyhtiön lupaa. Ajattelimme, että ehkäpä nyt tulee tarjous tai antavat tilaa toisille ostajille. Saimme kuukauden päästä sähköpostin: "Jospa tulisimme vielä vähän tutkimaan". 

Asuuko naapurissa romani. Tämän kysymyksen esitti yksi katsojista huonosti leikatun pensasaidan takia. Toinen katsoja kysyi tulevatko maahanmuuttajat tänne rivitalon pihaan. Kolmas murehti raiskataanko hänet, jos hän kävelee bussipysäkiltä tullessa kerrostaloalueen läpi. Nätillä hymyllä ja pokalla naamalla onneksi pystyin vastaamaan lyhyesti: tämä on turvallista aluetta. 

Olet varmasti huijari. Se tuntui olevan osan ostajien mielikuva, kun myyjä myy itse asuntoaan. Eräs ostaja halusi saada tarkkaan tiedon, miksi emme olleet myyneet aktiivisesti asuntoamme heinäkuussa. Vastaus olimme lomalla ei hänelle riittänyt. Oliko myös joku syy, miksi meillä ei ollut seinillä perheen kuvia. Miksi puhuin heille niin avoimesti taloyhtiön asioista. Miksi koko ajan korjataan. Miksi puolisoni ei osallistu esittelyihin. Kysymyksiä tuli loputtomiin. Jossain kohtaa oli vain pakko vetää raja asunnon myynnin ja yksityiselämän asioiden sekoittumiseen.

Näkymätön. Ostaja tulee yleisnäytölle. Hän ei kuitenkaan halua ottaa mitään kontaktia tai edes puhua. Ehkä välittäjien näytöllä tämä voi onnistua, mutta yksityisen myyjän pitämällä yleisnäytöllä, jossa katsoja on kaiken lisäksi ainoa ihminen, tilanne ei nyt vaan toimi. Katsoja kävelee ympäri asuntoa, tonkii ja nuuskii. Kun erehdyt sanomaan yhden myyntisanan, vilkaisee hän olkapään yli paniikin omaisesti ja katoaa takavasemmalle. Näiden kanssa totesin samantien, että antaapa olla. 

Nuuskiva naapuri. Aina näytöille pönkeää niitä naapureita, jotka eivät voi pysyä poissa uteliaisuuttaan. Meidän näytöillä ei kukaan kehdannut sisälle asti tulla, koska tunnen jokaisen naamalta. Mutta yllättäen meidän yleisnäyttöjen aikana aina sama rouva sai pakottavan tarpeen ulkoilla asuntomme ulkopuolella. Kahden kuukauden myynnin jälkeen hän vihdoin keksi tekosyyn tulla soittamaan meidän ovikelloa ja päästä utelemaan miten myynti sujuu. Totta kai asunto tarkastettiin samalla. 

Unelma asunnosta. Nämä pariskunnat ovat mukavia ja heille on kiva pitää näyttöjä. Fakta kuitenkin on, että näyttöjen tunnelma asteen latistuu, kun kuulee toisen olevan opiskelija opintotuella ja toisen osapäivätöissä. Lainatakausta ei ole edes kysytty, eikä takaajia ole. Yksi pariskunnista totesi kerran näytöllä ääneen (ilmeisesti tajuamatta, että seison vieressä); tällainen asunto ostetaan sitten, kun valmistutaan. No, meidän perhe ajatteli kyllä saada asuntonsa ennen vuotta 2017 myytyä. 

Oma asunto myymättä. Tähän kohderyhmään kuuluivat kaikki meidän asunnon todelliset ostajat. He pitivät asunnosta, sijainnista ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Mutta se isoin ongelma; oma asunto on myymättä. Yksityinen myyjä ei voi tarjota ottavansa heidänkin asunnon välitettäväksi. Taantuma-aikaan ehdollisia tarjouksia ei kukaan uskalla jättää. Osa perheistä kävi parikin kertaa, mutta tilanne ei muuttunut mihinkään. Oma asunto oli edelleen myymättä. 

 

Katsojista kirjoittaessani paistaa varmasti läpi turhautuminen ja jopa jonkin asteinen katkeruus. Toisaalta seitsemään kuukauteen mahtui monta odottamatonta ja huvittavaakin tapahtumaa. Edellisen asuntomme myin ensiesittelyssä, mutta tämän asunnon suhteen joudun kyllä katsomaan peiliin ja kysymään mikä meni pieleen. Ei voi vain osoitella ostajaehdokkaita tai syyttää todellisen kohderyhmän puuttumista. Asuntokin on juuri remontoitu ja hinta alueen keskitason mukainen. Olenkin tullut siihen tulokseen, että osa syy epäonnistuneisiin kauppoihin ovat omat tunnesiteet asuntoon sekä liian hiomaton asunnonmyyntiammattitaito. Taantuma tekee myös oman osansa; isot perheasunnot eivät liiku. Päädyimmekin nyt pyytämään välittäjän käymään meillä. Ehkä hän saa minut uskomaan, että näiden ostajien kanssa ammattitaitoinen välittäjä pärjää ja saa asunnon myytyä. Se on ainakin varmaa, että minä en pärjää :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Peurungasta suuntasimme 21.7.2015 kohti Vaasaa, josta olimme varanneet seuraavan majoituksemme. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Tuurissa yksi yö, mutta hotelli ja kaikki lähialueen majoituspaikat olivat täynnä kyseisenä ajankohtana. Näin ollen päätimme suorittaa aikataulultaan tiukimman päivän lomamatkallamme; ensimmäinen pysähdys Ähtärissä, toinen Tuurin kyläkaupassa ja kolmas majoituspaikassamme Vaasan Tropiclandiassa. 

Aurinkoinen päivä Ähtärissä

Peurungasta Ähtäriin ajoi hieman yli 1.5 tuntia. Matka olisi sujunut tuonne varmaan nopeamminkin, mutta yllättäen Ähtäriin johtavalla tiellä olikin mittavat asvaltin uusimistyöt käynnissä ja jouduimme ajamaan monta kymmentä kilometriä isojen irtokivien joukossa asvaltin poistamisen takia. Pääsimme kuitenkin perille Ähtäriin tästä huolimatta helposti ja saimme auton pysäköityä ihan pääsisäänkäynnin läheisyyteen. 

Pitkän linjan perhelomakohteena Ähtärissä oli kaikki oleellinen otettu huomioon ja saimme nauttia käynnistä koko rahan edestä. Lipunmyyntipisteitä oli useampia ja halutessaan sai vuokrata tavarakärrynkin. WC löytyi myös sisäänkäynnin läheltä kahvilan vierestä. Otimme sisääntullessa kuvan kyltistä, jossa kerrottiin eläinten ruokinta-ajat. Näin pystyimme seuraamaan näitä kierroksen aikana. Ähtärin visiitin aikana sää oli aurinkoinen ja lämmin. Jokaisessa tarhassa oli eläimiä ja pääsimme ihailemaan niitä todella läheltä.

Ehdotun suosikkini eläimistä oli saukot. Saavuimme altaille juuri ruokinta-aikana ja tuolloin saukot antoivat parastaan kaloja napatessaan. Näin myös ensimmäisen kerran elämässäni majavan ihan muutaman sentin päästä, kun se nukkui lämpölasikopissaan (allasalue erikseen). 

Koska sisälläni asuu pieni viherpiipertäjä, en voinut olla ajattelematta useasti sitä, että nuo eläimet olisivat kyllä onnellisempia luonnossa (mikäli siellä pystyisivät asumaan). Esimerkiksi melko pieneen tarhaan laitettu pikkupanda kiersi stressaantuneena koko ajan samaa kehää ja etsi ulospääsyä. Lapselleni en halunnut asiasta mainita ja pilata moisilla ajatuksilla hänen kivaa päiväänsä, mutta yllättäin tuo pieni tyttönen kysyikin asiasta itse: "Äiti, miksi näiden eläinten tulee olla häkissä?". Hän sai vastaukseksi pehmeän, pienelle lapselle sopivan vastauksen. Ajattelin, että parempi keskustella asiasta laajemmin hänen ollessa vanhempi.

Ähtärin kävelykierros on noin 3 kilometriä ja sen jaksoi hyvin kävellä tällainen puolikuntoinenkin ihminen, sillä noin puoleen väliin on laitettu kahvila, josta sai pientä naposteltavaa ja juotavaa. Myös useita grillipaikkoja ja eväiden syöntipaikkoja löytyi myös. Meitä jäikin vähän harmittamaan, että emme tajunneet ottaa omia eväitä mukaan. Ne olisi ollut todella ihana syödä esimerkiksi pienen metsäjärven rannalla. Kokonaisuudessaan kierrokseen meni meiltä noin 2.5 tuntia tauon kanssa. Kävimme lopuksi tutustumassa vielä poliisien järjestämään näyttelyyn päärakennuksessa. 

Ähtäristä lähtiessä kävimme läheisellä kirpputorilla nimeltä Mega Kirppis. Kirpputorista löytyi kaksi erillistä puolta; toisella puolella oli verhoja ja huonekaluja. Toisella puolella oli taas tavaraa laidasta laitaan. Tavarapuolelta löysinkin monta itseäni kiinnostavaa vanhaa tavaraa, mutta ne kaikki jäivät paikoilleen erittäin korkeiden hintojen takia. Nopeasti googlaamalla kaikki tuotteet löytyivät parempikuntoisina netistä halvemmalla, vaikka laski mukaan postikulutkin. Myös uudemman aikakauden tavaroissa hinnat olivat todella korkeita: esim. muumipeltipurkin hintapyyntö oli 12 euroa, uutena kaupasta noin 10 euroa. Laajasta tavaravalikoimasta huolimatta siirryinkin nopeasti huonekalupuolelle. Siellä olikin muutama retro, puinen lipasto edullisesti myynnissä verrattuna pääkaupunkiseudun hintoihin. Nämä eivät kuitenkaan meidän reissuautoon mitenkään mahtuneet, joten kauppaan jäivät. Näin jälkikäteen ajatellessa ihan hyvä niin.

 

Tuuri - miehen painajainen

Jo ennen lomamatkalle lähtöä tein puolisolleni selväksi, että Tuurissa pysähdytään ja aion käydä ostoksilla KUNNOLLA. Vastalauseet käynnistä olivat laantuneet neljässä päivässä jo melko minimiin, joten pysähdykseen suostuttiin ihan leppoisin mielin. Kaupassa olin ehtinyt olla noin 30 minuuttia, kun alkoi mukana olevien puolelta kuulua perinteiset kysymykset / toteamukset: "Joko lähdetään?", "Meneekö sulla vielä kauan?", "Äiti, en halua olla täällä". Vastalauseiden esittäjät ohjattiinkin pihalla olevaan Muumileikkipuistoon purkamaan energiaansa. Kokonaisuudessaan tämä shoppailija sai käytettyä aikaa liikkeessä noin 2.5 tuntia. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla ei ole hajuakaan mihin tuo aika meni; varmaankin vain ihmetellessä isoa hallia. Mukaan tarttui kaikkea paistinpannusta lastenvaatteisiin. Miesten vaateosastolle ei kuulemma ollut tarvetta mennä, kun vanhat vaatteet on "ihan hyviä vielä". 

Tiukan päiväaikataulun takia en ehtinyt käydä viereisissä muissa vaateliikkeissä, mutta kyläkaupan omassa tarjonnassa oli jo ihan riittämiin minulle. Kauppakäynnin aikana lapseni kävi myös pyörimässä isänsä kanssa Miljoona Tivolissa, joka oli ilmainen kaikille alle 13-vuotiaille lapsille. Valitettavasti tajusimme tämän liian myöhään ja aikaa tivolissa oloon jäi vain noin 30 minuuttia, sillä se sulkeutui jo klo 18. 

Ostosten jälkeen päätimme syödä OnnenTähti Ravintolassa. Suuri virhe! Vaikka ravintola oli puoli tyhjillään, saimme odottaa ruokaa yli tunnin. Lähdimme välissä lapsen kanssa käytävään leikkimään, koska en edes itse jaksanut enää ruokaa odottaa. Kun se vihdoin saatiin pöytään, ainoastaan puolisoni ruoka oli hyvänmakuista. Ostin itse Halloum-kasvisruukun, jossa 80 % kasviksista oli raakoja. Lapsen annos olisi saattanut olla hyvä, mutta hän ei saanut aterimia ollenkaan  ja hermostui kättelyssä yrittäessään syödä aikuisten haarukalla sekä hän oli syönyt nälkäänsä odotusaikana jo leivän. Lasku piti myös maksaa tiskille ja lapsen ruokaan kuuluva jälkiruoka täytyi erikseen pyytää, kun kukaan ei sitä muistanut itkevälle lapsella antaa.

Kokonaisuudessaan Kyläkauppa Keskinen ja Tuurin palvelut ovat kyllä mielenkiintoinen kokonaisuus. Ainakin näin naisen näkökulmasta käynti oli kiireellisestä aikataulusta huolimatta onnistunut ruokailua lukuunottamatta. Lähdimme noin klo 20 kohti Vaasaa.

Rantasipi Tropiclandia - aikansa tuote

Olimme molemmat odottaneet pääsyä Rantasipi Tropiclandiaan. Mielikuvissamme paikka oli ihana hotelli merenrannalla upeilla huoneilla. Vastaanotossa meitä oli vastassa iloinen henkilö, joka kirjasi meidät sisään. Valitettavasti realiteetti iski täysillä päin naamaan huoneeseen lähtiessä. Punaiset käytävämatot olivat todella likaiset ja nuhjuiset. Ajattelin noiden ehkä olevan vain viikkosiivousta vailla, mutta huoneessa tilanne ei todellakaan parantunut. 25 vuotta vilisi silmissä taaksepäin ja palasimme suoraan 90-luvulle. Vihreäkeltaiset kukkaverhot yhtä kamalalla sängyn peitteellä eivät sopisi edes kaatopaikan ikkunaan. Katon rajaa kiersi suttuinen maalattu seinäkuvio. Sängyn vihreässä helmalakanassa oli jotain valkoisia vuotoräskeitä, joista osa oli valunut lattialle. Minikokoisen kylpyhuoneen suihkuseinää ei oltu pesty koskaan ja saippuannostelijat olivat mustassa likaisessa nesteestä. Kun tähän päälle lisäsi sen faktan, että huoneen painovoimainen ilmanvaihto ei toiminut ollenkaan ja ilmaa olisi voinut leikata puukolla, mielikuva mukavasta kylpylälomasta katosi kuin pieru saharaan. 

Koska ilta oli niin pitkällä, että lapsi piti saada nukkumaan, päätimme reklamoida puutteista vasta seuraavana aamuna. Samaan puutelistaan saimme lisätä lapselle sijatun vuodetuolin, joka muistutti enemmän U-kirjainta kuin vuodetta. Ikkunaa ei voinut pitää auki parkkipaikalta tulevan metelin takia, joten yö meni kuumuudessa ja huonoa sisäilmaa hengittäessä. Aamulla ilmoitimme vuodetuolista ja siivouksesta vastaanottoon. Nämä luvattiin korjata päivän aikana meidän poissaollessa. 

Stundars - Vanhan ajan kauneutta

Lähdimme käymään Stundarsin museokeskuksessa Mustasaaressa. Tuo oli aivan ihastuttava paikka. Alueella on monta vanhan ajan rakennusta ja niihin pääsi osaan sisälle. Lapsille oli tehty myös leikkimistä varten leikkikauppa ja -navetta. Alueelle oli kesäksi tuotu myös kanoja, kukko, vasikoita ja porsaita. Tyttömme oli onnesta soikea, kun hän pääsi tuvassa vieraillessa leipomaan leipää emännän kanssa. Leivän sai mukaansa paiston jälkeen. Vanhan ajan koulussa opiskelimme myös kaunokirjoitusta. 

Päivä venahti Stundarsissa yllättävän pitkäksi ja meillä ei ollut eväitä mukana. Museokeskuksen alueelta löytyi vain pieni kahvila leivoksineen ja kiinni oleva ravintola. Lähtiessämme alkoikin väsymys ja nälkä ottamaan ylivallan matkaajista, mutta onneksi vastaan tuli ABC Liikennemyymälä. Ruuan jälkeen kävimme vielä kävelemässä Vaasan keskustassa, josta tuntui löytyvän kauppoja ja tekemistä moneen makuun. 

Tropiclandian kylpylä

Palasimme hotellille, sillä ajattelimme viettää illan kylpylässä. Hotellihuoneeseen sisään päästyämme totesimme, että reklamoiduista siivouksista oli tehty vain osa ja nekin huonosti. Saippuapidikkeet kelluivat edelleen mustassa mönjässä ja suihkuseinä oli pesty vain puoliksi. Lapsen sängy oli myös tutussa U-asennossa edelleen. Päätimme antaa asian olla ja laitoimme uimavälineet valmiiksi kylpyläkäyntiä varten. 

Hotellihuoneen hintaan ei sisältynyt kylpylän pääsymaksua, joten sisäänpääsy piti maksaa erikseen. Kesäaikaan hinta oli mielestämme aika korkea kylpylän tasoon verrattuna. Kylpylässä ei voinut myöskään välttyä siltä samalta tunteelta mikä välittyi hotellin puolellakin. Kylpylä oli rakennettu joskus aikoinaan ja sen jälkeen oli tehty vain pakolliset korjaukset. Esimerkiksi lasten altaasta oli kopolaattoja, jotka liikkuivat aikuisen painosta. Totesimme kylpylöiden suurkuluttajina välittömästi, että paikasta ei kyllä Flamingon tai Peurungan tasoista saa. Aurinkoisena päivänä ulkoalue olisi kuitenkin varmaan ollut ihan kiva paikka viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt oli sen verran kylmä ilma, että emme sitä kauaa voineet käyttää. Kunnon uintimahdollisuutta kuntouimareille ei sisätiloista löytynyt, mutta pääsimme kuitenkin rentoutumaan jonkin verran ja saunomaan. Tähän kylpylään tuloa oli kuitenkin sen verran kauan odotettu, että päällimmäisenä käteen jäi pettymys.

Raippaluodon silta

23.7.2015 luovutimme huoneemme hotellista ja suuntasimme katsomaan Raippaluodon siltaa. Tuo on Suomen pisin silta ja melko näyttävä näky. Sillan molemmissa päissä on pysähdysmahdollisuus esimerkiksi kuvien ottamista varten. Jo sillalla ollessa iski päälle harmitus siitä, että emme olleet Vaasaan tullessa tajunneet keskittyä oleelliseen kylpyläkäyntien sijaan; luontoon ja mereen. Luontokohteita ja risteilyjä olisi ollut tarjolla paljon. Luontokohteet ovat myös ilmaisia ja antavat ainutlaatuisia kokemuksia kävijöilleen. Upeat maisemat saivat meidät haaveilemaan jopa omasta veneestä :)

Raippaluodon sillan lähellä on erittäin kiva kotieläinpiha, jossa kävimme vielä ennen Nakkilaan lähtöä. Sen nimi on Aava Kertun kotitila. Pientä sisäänpääsyä vastaan saa vapaasti kävellä piha-alueella, katsoa kilttejä eläimiä ja vaikkapa pitää oman evästauon. Koska viimeisin käyntimme kotieläinpihassa Peurungan lähellä muistutti lähinnä kauhukokemusta, Aava Kertun kotitila palautti taas uskomme toimiviin ja ihaniin kotieläinpihoihin. Tilan omistajat olivat koko ajan piha-alueella ja vastasivat ystävällisesti kaikkiin kyselyihin. Tyttömme nautti, kun sai ruokkia muruilla pihassa olevia kanoja, pääsi silittämään lammasta ja taputtelemaan heppaa. Klo 12 oli myös mahdollisuus ajella koko perheen pieni matka hevoskärryillä erilliskorvausta vastaan. Tämä kruunasi lapsemme vierailun. Saaristossa ollessa olisimme halunneet käydä myös saaren toisella puolella olevalla näköalatornilla, mutta tajusimme, ettei meidän aika valitettavasti riitä enää siihen. Siksi kävimme vain kotieläinpihan lähellä olevalla rannalla tähyilemässä merelle. Tämä jälkeen starttasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Nakkilaa.

Porin seutu - paljon tekemistä ilmaiseksi

Matkamme viimeinen etappi Nakkila saavutettiin 23.7.2015 ja siellä viivyimmekin sitten yli 4 päivää ennen pääkaupunkiseudulle paluuta. Aika meni rennosti ottaessa, marjastaessa ja ostoksilla käydessä. Nakkila sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Porista.

Porissa on muutamia paikkoja, jossa on kiva käydä ostoksilla: 

- Prismakeskus ja Kauppakeskus ICCO Porin Mikkolassa. 
- Uusi ostoskeskus Puuvilla joen ja kirkon vieressä
- Kävelykatu keskustassa ja sen lähellä olevat useat liikkeet

Itse kävin tutustumassa ostoskeskus Puuvillaan, koska muut kauppapaikat on tullut jo aiemmin koluttua useasti. Puuvillassa en ollut ehtinyt vielä käydä, koska se rakennettiin vasta hetki sitten. Porin alueella on myös runsaasti mukavaa ilmaista tekemistä, josta nyt listaan tähän muutamia:

- Kirjurinluoto; sijaitsee Porin keskustassa joen varrella. Täydellinen paikka piknikille ja rauhalliselle kävelylle. Kirjurinluodosta löytyy myös aina muutamia eläimiä, kuten esimerkiksi kanoja ja vuohia. Tuolla on myös hyvä uimaranta,  pukukopit ja wc-tilat mikäli haluaa kokeilla joessa uintia. Kahviloita ja ravintoloitakin löytyy. Haastava frisbeegolf-rata löytyy myös harrastajalle. 

- Pelle Hermannin -puisto; sijaitsee myös Kirjurinluodossa. Puistoon pääsee kävelysiltojen lisäksi helposti myös ainoan autosillan kautta ihan viereen. Kyseessä on iso lasten leikkialue, jossa ei varmasti tule aika tylsäksi. Tekemistä ja puuhaa riittää. Vanhemmat voivat hakea virvokkeita läheisestä kahvilasta. Pelle Hermannin puiston vieressä on myös lasten liikennepuisto, jossa voi harjoitella liikenteessä kulkemista. 

- Meri-Pori; ehkä asteen puolueellisesti sanon tämän, mutta alueena yksi Suomen kauneimpia paikkoja. Tähän kannattaa varata päivä tai jopa kaksi, ajella eri reittejä, nousta autosta ja ihastella upeita näkymiä. Oma lempipaikkani on Kallo, josta metsään mentäessä ainakin aikoinaan löytyi grillipaikka ja merelle katsoessa näkyy vain merta hiljaisuudella. Samassa paikkaa voi myös ihailla tuulivoimaloita. Reposaari ja Mäntyluoto ovat myös varmasti käymisen arvoisia paikkoja. 

- Yyteri; sijaitsee Meri-Porissa, mutta on minusta silti ihan oma tarinansa. Yyteri on niitä harvoja paikkoja Suomessa, jossa on silmänkantamattomiin hiekkaa ja kauniina päivänä myös paahtavaa aurinkoa. Uimarannan aallot voivat olla liian vaativia pienemmille lapsille, mutta uimataitoinen aikuinen pärjää kyllä niissä hyvin. Yyteristä löytyy myös minikylpylä, joka kylläkin on maksullinen. Lisätietoa Yyteristä saa mm. http://www.maisa.fi/yyteri.fi/nae-ja-koe

- Nakkilan kirkko; ensimmäinen Suomen funkkistyylinen kirkkorakennus. Hyvin pelkistetty ja erilainen kirkko. Kirkkoon pääsee kesäaikaan sisälle aukiolojen puitteissa. Samalla reissulla kannattaa käydä katsomassa Arantilan koski, joka löytyy jokea ylittävän sillan kohdalta. Erinomainen paikka kalamiehille. Vieressä on myös uimapaikka särkällä. Uidessa kannattaa kuitenkin varoa kosken mukanaan tuomia virtauksia, eli älkää lähtekö sooloilemaan liian pitkälle tai ns. särkän väärälle puolelle.

- Harjavallan voimalaitoksen pato; sijaitsee Harjavallan ja Nakkilan rajalla. Pato on hienon näköinen silloin, kun se on auki, mutta myös suljettuna, koska silloin voi katsella pudotusta (26,5 m) ja noin 1400 miljoonaa vuotta vanhaa hiekkakivistä peruskalliota. Aikuisena ihmisenä en vieläkään tuolla uskalla käydä jännittämättä. Padon yli pääsee ajamaan autolla, mutta rohkeimmat voivat mennä kurkkimaan tasanteilta. Padon vierestä lähtee myös luontopolku, josta saa lisätietoa osoitteesta http://www.lansisuomenvoima.fi/voimalaitos/luontoarvot/pirilankosken-paratiisin-lehtoalue. Uimapaikka löytyy myös läheltä nimeltään kultakoukku (Siltatien varrella, jokea ylittävän sillan kohdalla). 

- Leineperin ruukki; vanhan ajan perinteitä kunnioittava ruukkialue, jonne kannattaa mennä markkinoiden tai muiden tapahtumien aikaan. Tuolla pääsee myös uimaan ja pelaamaan frisbeegolfia. Samalla kannattaa käydä katsomassa myös Kaasmarkun mylly ja luontopolku; lisätietoa asiasta täältä http://www.kaasmarkku.fi/liikuntaa-ja-retkeilya/

- Ulvilan kirkko; keskiaikainen hyvin säilynyt kirkko. 

Kirpputoreilta löytöjä

Kirpputoreja löytyy Porin alueelta mielestäni normaalia enemmän. Osa niistä kestää vuodesta toiseen, osa hakeutuu konkurssiin ensimmäisen vuoden jälkeen. Käytännössä aina Porin suuntaan mennessä käyn kiertelemässä kirpputoreja ja tarkastamassa uusimmat tulokkaat. Tässä minun omat kestosuosikit:

- Itsepalvelukirppis Tuohitori Kokemäellä (http://www.tuohitori.net/); sijaitsee noin 42 kilometrin päässä Porista Helsingin suuntaan mentäessä. Kyseessä siisti ja iso kirpputori, josta tulee usein ostettua joko itselle vaatteita tai lapselle. Myös muutamia harvinaisempia tavaralöytöjä olen tehnyt.

- Retrolinna / Harmaalinnan sisätori (https://www.facebook.com/retrolinna/timeline); sijaitsee Ulvilassa noin 8 kilometrin päässä Porista. Siisti itsepalvelukirpputori, josta olen tehnyt monta tavaralöytöä kuin myös vaatelöytöjä. Edulliset hinnat yleensä tavaroissa. 

- Friitalan löytötori (https://www.facebook.com/pages/Friitalan-L%C3%B6yt%C3%B6tori/270672059613223?fref=ts); sijaitsee myös Ulvilassa. Itsepalvelukirppis, jossa tavaraa laidasta laitaan. Pöytävälit ovat melko ahtaat, joten ruuhka-aikaan ei kannata tänne mennä. Välillä teen täältä todella hyviä löytöjä, mutta välillä tulee taas tunne, että on vain romua tarjolla. Yleisin ostos itsellä on täältä lastenvaatteet. 

- Porin Kontti (http://kontti.punainenristi.fi/pori); sijaitsee aivan keskustan läheisyydessä. Tässä uudessa Kontin rakennuksessa en ole vielä ehtinyt käydä, mutta vanhassa myymälässä Ulvilan alueella oli paljon laadukasta tavaraa ja vaatetta kohtuuhinnoilla. Usein on tullut ostettua astioita, verhoja, pöytäliinoja, vaatteita ja aikoinaan myös huonekaluja. 

- Lastenkirppis Pikkukarhu (http://lastenkirppispikkukarhu.fi/index.php); ihastuttava pieni itsepalvelulastenvaatekirppis Herttuantorin tiloissa. Luonnollisesti lasten vaatteita, kenkiä ja tavaroita haen täältä.

-  Pikku-Tiina Kirpputori (https://www.facebook.com/KirpputoriPikkuTiina/timeline); sijaitsee myös Herttuantorin tiloissa ja kyseessä itsepalvelulastenvaatekirppis. Täältäkin tulee mukaan aina jonkin verran vaatteita, kenkiä ja tavaroita. 

- Fiinitori (https://www.facebook.com/pages/Fiinitori/102430269934412); perinteisellä tyylillä toimiva pieni kirpputori. Hyllyt, rekit ja kaapit pursuavat mitä erilaisempia tavaroita. Välillä tekee tosi kivoja löytöjä edullisesti. Hinnat menevät yleensä myyjän mielentilan mukaan. Tämä kuuluu omiin ehdottomiin suosikkeihin vain siitä syystä, että tällaiset kirppikset ovat katoava luonnonvara. Tämä liike on ollut tässä samassa paikassa niin kauan, kun vain jaksan itse muistaa. Jo oman äitini kanssa täällä kävin lapsena. 

Nyt on matkan tekstit kirjoitettu ja seuraavaksi tuleekin sitten jotain ihan muuta :)

Nokkakiven Puiston jälkeen ajelimme kylpylähotelli Peurunkaan Laukaalle 18.7.2015. Oma mielikuvani Peurungasta on perustunut aina sille, että ihmiset käyvät siellä kuntoutuksessa. En siis osannut edes ajatella kyseistä paikkaa kivana perhelomakohteena. Pihaan ajaessa olikin melkoinen yllätys, kun tajusimme paikan sijaitsevan todella kauniin järven rannalla keskellä kauneinta Suomen luontoa. Rauhallinen sijainti antoi mitä parhaimman ympäristön lepäämiselle ja akkujen lataamiselle. Olimme varanneet huoneen päärakennuksesta ja se oli oikein sopivan kokoinen kolmen ihmisen majoittumiseen sekä erittäin siisti. Iso parveke järvimaisemalla antoi viimeisen silauksen tyytyväisyyteen. 

 

Kylpylä ja urheilua

Peurungan kylpyläpuoli näytti melko uudelta ja kunnostetulta. Se olikin erittäin toimiva ja pidimme kylpylästä todella. Pienelle uimataidottomalle löytyi kaksi sopivaa allasta. Porealtaita oli myös kaksi ja kunnon kuntouintiakin pääsi vetämään vastavirtaradalla. Tilaan oli saatu myös kaksi vesiliukumäkeä, vesiesterata, erillinen kuntoutusallas, kylmävesiallas ja lämminvesiallas. Kylpylää käyttäessä katosi kyllä kaikki matkaväsymys, mahdollinen kiukku ja stressi. Kaikilla oli erittäin kivaa ja pelkkää hyvää sanottavaa on paikasta. 

Peurunka tarjoaa myös muita urheilumahdollisuuksia kylpylän lisäksi, kuten kuntosalin ja keilauspaikan. Näitä emme lähteneet nyt itse kokeilemaan. Puolisoni innostui kuitenkin meille uudesta lajista nimeltä frisbeegolf. Kylpylähotellin maastosta löytyi nimittäin 20-väyläinen frisbeegolf -rata ja kylpylän kassalta sai vuokrata frisbeet 5 euron hinnalla. Kokeilu johti omien frisbeeden ostamiseen ja harrastuksen aloittamiseen laajemmin. 

Tarkoituksenamme oli myös vuokrata soutuvene tai kanootti hotellin rannasta. Muistaakseni päivähinta tälle oli noin 10 euron luokkaan. Valitettavasti emme tätä kuitenkaan ehtineet toteuttaa, sillä sunnuntaina aamulla lähdimme käymään pikaisesti läheisessä kotieläinpuistossa, josta sain sitten koiran puremahaavat jalkoihini jo ennen pihaan pääsyä. Haavoja paikattiin paikallisessa terveyskeskuksessa, jotta pystyisimme jatkamaan lomaa vielä. Kyseinen kotieläinpiha oli lopettamassa toimintaansa kesän 2015 jälkeen ja eivät ilmeisesti välittäneet enää ottaa vieraita, mutta emme silti osanneet odottaa mitään koirahyökkäystä portilla. Sunnuntaihin mahtui kyllä hyvääkin, sillä terveyskeskuskäynnin jälkeen päädyimme Laukaan satamaan kahville. Oli todella upea keli ja terassilla istuessa nautimme jäätelöstä sekä upeista järvinäkymistä. Satamassa on myös lasten leikkipaikka. Kävimme myös ostamassa puuttuvia matkailutavaroita paikallisesta sekatavarakaupasta nimeltä Ale-Makasiini. 

Jyväskylän läheisyydessä matkatessa saimme useaan otteeseen todeta, että alueella on paljon samoja kadunnimiä ja pitää olla navigaattoriin niitä laittaessa todella tarkka aluetarkennuksesta. Esimerkiksi etsimme pitkään kirpputoria Laukaan keskustastasta, koska navigaattoriin syötetty osoite meidät sinne ohjasi. Loppujen lopuksi netistä löysimme tiedon, että tuo kirpputori sijaitseekin noin 35 km Jyväskylään päin eri paikassa, mutta kadunnimi on täsmälleen sama. Samalla tavalla tarkkana sai olla myös Nokkakiven Puiston ja kotieläinpihan osoitteen kanssa. Hassu alueellinen seikka, johon emme muualla ole matkatessa törmänneet :)

Hilarius Hiiren kylä

Peurungan vieressä hotellialueella sijaitsee Hilarius Hiiren kylä. Saatatte muistaa tuon hahmon 90-luvulta telkkarista, jolloin sitä näytettiin yhtenä lastenohjelmista. Lapsemme on katsonut Hilarius Hiiren musiikkivideoita Youtuben kautta ja tämä vierailuosuus olikin tästä johtuen erittäin suosittu. 

Nimi Hilarius Hiiren kylä on aika harhaan johtava, koska kyseessä on oikeasti yksi talo ja sen pieni pihapiiri. Oikea termi olisikin mielestäni Hilarius Hiiren koti tai talo. Katsoessa kylää lippuvaunun kohdalta, tuntuu pääsylipun hinta nopeasti aivan liian korkealta. Meillä liput kuuluivat hotellihuoneen hintaan (kesän tarjouspaketti), joten luonnollisesti menimme sisälle ensivaikutelmasta huolimatta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että koko päiväksi oli lapsille järjestetty erilaista ohjelmaa, johon sai osallistua. Tyttömme puuhasi innoissaan mukana tanssi- ja jumppatuokioissa. Lipun hintaan kuului myös noin 30 minuuttia kestävä musikaali / teatteriesitys nimeltä Hilarius Hiiri ja Suuri Sirkusseikkailu. Jopa aikuisena olin sitä mieltä, että pienen budjetin esitykseksi tuo oli erittäin mukaansa tempaava ja näyttelijät onnistuivat suorituksissaan. Järjestetyn ohjelman ja hahmojen jatkuvan läsnäolon kautta käynnistä muodostuikin ikimuistoinen visiitti meidän lapselle. Hän pääsi halaamaan ja kävelemään käsikädessä Hilariuksen kanssa moneen otteeseen. Myös Loru-Liisan kanssa hän sai värittää pitkän aikaa ja sirkustirehtööri tuli mukaan soittamaan rumpuja. Hilarius Hiiren talossa sisällä ei paljoa itsestään ollut virikkeitä, mutta hahmojen, lasten rumpusetin ja pienen pallomeren ansiosta tyttömme viihtyi sielläkin melko paljon. Ulkona pääsi kokeilemaan traktorin kyydissä istumista, leikkimään keinuissa / hiekkalaatikossa, pomppimaan pomppulinnassa tai vierailemaan kauhukellarissa. Aittoihin ei valitettavasti päässyt sisään leikkimään; ovelta saattoi vain katsella sisustusta, eikä tämä jaksanut lasta kiinnostaa. Pääsimme samalla hinnalla vielä seuraavana päivänä käymään kylässä uudelleen, mutta tuolloin tyttö ei enää jaksanut kuin hengata Hilariuksen kanssa. 

 

Kolme päivää rauhaa
Olimme alun alkaen varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Heti ensimmäisenä päivänä päätimme kuitenkinkin, että yövymme kolme yötä Peurungassa ja luovumme aiemmin suunnittelemastamme Seinäjoen pysähdyksestä. Tämä päätös oli täysin oikea. Peurungassa koimme, että saimme täysin vastinetta rahoillemme ja majoitus oli loistava. Tekemistä riitti koko perheelle ja syöminenkin oli buffettyylillä riittävän edullista. Pitäisi varmaan osata sanoa jotain parannettavaakin, mutta en sitä nyt tähän ala väkisin keksimään. Lähtiessämme totesimme yhteen ääneen, että taidamme tulla tänne uudestaan joku kesä vielä pidemmäksi aikaa. Käänsimme auton nokan kohti Ähtäriä ja Tuurin kyläkauppaa. Näistä seuraavassa kirjoituksessa taas enemmän. 

Halusimme puolisoni kanssa tehdä kerrankin perinteisen ns. suomikierroksen. Matkakohteet päätimme valita sen mukaan, missä olisi myös lapsellemme mieleistä ohjelmaa. Siksi luontevaksi reitiksi muodostuikin Peurunka - Ähtäri - Tuuri - Vaasa - Merikarvia- Nakkila. Viimeisin pysähdyspaikka kuului joukkoon bonuksena henkilökohtaisista syistä. Telttamajoitus ei ole meidän juttu, eikä ainakaan omaan matkailuautoon ole varaa, joten majoituspaikkoina toimivat hotellit. Näiden hinnat kilpailutimme etukäteen ja osasta saimme vielä erillisiä alennuksia muista syistä. 

Kohti Jyväskylää
Alkuperäisenä ajatuksena oli ajaa pääkaupunkiseudulta suoraan järvimaisemien kautta Peurunkaan kylpylään. Tyypilliseen tapaamme jätimme varauksen liian viime tippaan ja hotelli olikin jo täynnä. Päädyimme yöpymään 17.7.2015 Jyväskylän keskustassa ja vasta seuraavat yöt Peurungassa. 

Lähtö tapahtui tyypillisen kaaottisessa lapsiperheen aikataulussa ja lähtöaika viivästyi yli kaksi tuntia suunnitellusta. Tämä johti siihen, että olimme sitten Jyväskylässä vasta illalla, koska ajoaika pienellä kahvitauolla perille asti oli yli 3 tuntia. 

Ennen Jyväskylän keskustaa pysähdyimme Vaajakoskella. Tuolla päätimme vierailla Pandan tehtaanmyymälässä. Samaan tulokseen oli ilmeisesti tullut kaikki muutkin ohiajavat lapsiperheet, sillä hyllyjen välissä pääsi juuri ja juuri liikkumaan. Pienestä kaupasta mukaan tarttui kuitenkin edullisia tuoreita lakuja ja suklaata sekä ilmaisia maistiaisia. Matkalaisten helpotukseksi liikkeestä löytyi myös WC kassojen läheisyydestä. 

Myymälästä lähtiessämme silmiini osui huokutteleva kirpputori risteysalueen lähellä Jyväskylään päin mennessä nimeltään Kirppis Vaajapörssi. Ulkoinen olemus oli aika rähjäinen ja mietin löytyykö sisältä mitään järkevää. Oli kuitenkin todella iloinen yllätys huomata, että rekit olivat täynnä hyvänkuntoisia ja edullisia vaatteita sekä hyllyistä löytyi arkitavaroista retrotavaroihin kohtuuhinnoin. Kassan vierestä saattoi ostaa myös keräilykeramiikkaa, kuten Arabiaa. Itse ostin tällä kertaa vaatteita tyttärelleni sekä ihanan virkatun villaisen peiton hänen huoneeseensa nojatuoliin. Pääkaupunkiseudulla on pitkään vallinnut linja, että jopa huonokuntoiset vaatteet ja tavarat maksavat enemmän vanhana kirppiksellä kuin uutena kaupassa. Vaajapörssin kaltaiset paikat saavatkin pitkäaikaisen kirppisharrastajan uskomaan, että vanhaa kirppiskulttuuria todellakin löytyy vielä Suomesta. Innoistuin niin kirppiksen nähdessäni, että samassa unohtui käydä Vaajakosken kanavalla ja voimalaitoksen alueella. Ne olisivat olleet aivan vieressä ja varmasti käymisen arvoisia.

Elämää Omenahotellissa

Lakujen syönnin ja vaatteiden oston jälkeen vihdoin saavuimme Jyväskylän keskustaan. Lyhyen majoitusajan takia olimme valinneet hotelliksemme edullisen Omenahotellin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut maksaa muutama kymppi enemmän laadukkaammasta perhehotellista, vaikka Jyväskylän Omenahotelli itsestään olikin erittäin hyvällä sijainnilla, puhdas ja huoneet vastasivat netin kuvausta. Hintaero eri hotellien välillä oli vain muutamia kymppejä ja tuo olisi maksanut itsensä takaisin ilmaisen pysäköinnin ja aamiaisen kautta. Omenahotelli näytti olevan myös lähialueen nuorten ryyppymajoituspaikka ja valvonnan puute sai heidät tekemään mitä oudompia asioita. Yöllä kuuntelimmekin mm. nuorten aikuisten naisten kilpajuoksua ja voitonriemuista kiljuntaa käytävällä. Unen laatu jäi metelin ja sänkyjen epämukavuuden takia huonoksi. Ensimmäisen yön säästöyritys kääntyi siis itseään pahasti vastaan. Oppia ikä kaikki.

Aivan hotellin läheisyydessä kävelykadun tuntumassa sijaitsi Viikinkiravintola Harald. Päätimme syödä tuolla illallista. Ravintolaan pääsi hyvin vaunojen kanssa ja kellariravintolan tunnelma oli erittäin mukava. Syöjistä monet olivat lapsiperheitä ja palvelu erittäin ystävällistä. Meidän aikuisten ruuat olivat todella hyvän makuisia ja annoskoko riittävä matkamiehille. Nuorimmainen ei kuitenkaan tykännyt lastenmenun ruuista, joten porokeitto ja jälkiruoka jäi syömättä. Ruokaillu Harardissa oli siitä huolimatta erittäin onnistunut aloitus reissulle. 

Päätimme kävellä kaupungilla vielä hetken ennen nukkumaan menoa. Meidän ulkopaikkakuntalaisten silmiin pisti välittömästi kävelykadun epäsiisteys, juopottelevat nuoret ja maassa makaavat kadunmiehet.Poliisia tai vartioita ei näkynyt. Tämä ei antanut kovinkaan hoikuttelevaa kuvaa kaupungista, joten emme jääneet viettämään iltaa keskustaan sen pidämmäksi aikaa, vaan palasimme hotellille. 

Lauantaina 18.7.2015 aamulla Jyväskylä näytti meille kauniimman puolensa. Kävelykatu oli edelleen likainen ja siivottomassa kunnossa, mutta se täyttyi nopeasti iloisista ihmisistä ja kaupat aukaisivat ovensa. Keskustan alueella on todella kiitettävä määrä vaateliikkeitä ja erikoisliikkeitä (mm. Sokos + Marks & Spencer, Kekäle, Aleksi13, H&M). Näissä himoshoppaaja saisi hyvin yhden päivän kulutettua. Valittettavasti meillä ei ollut tähän aikaa, joten suuntasimme aamupalalle Mummon Pullapuotiin Forumin 2.kerrokseen. Kahvila / konditorio aukesi juuri samalla hetkellä ja tiskit täyttyivät mitä upeimmista kakuista, piirakoista ja tarjottavista. Leipävalikoima oli suppeampi, mutta löytyi meille aamusämpylät ja karjalanpiirakat teen kanssa. Pullapuodin hinnat olivat mielestäni hieman normaali halvemmat ja palvelu ystävällistä.

Nokkakiven Puisto - Tivolimainen huvipuisto

Alun perin aamiaisen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä lastenkonserttiin Laajavuoren kesäteatteriin (Loiskiksen Pekka Töpöhäntä -konsertti). Lapsemme sanoi haluavansa kuitenkin mieluummin Nokkakiven Puistoon ja jouduin antamaan periksi konsertin suhteen. Taisin haluta sinne enemmän itse kuin lapsi ;)

Ennen puistoon menoa kävimme Kuopiontien varressa olevalla Leppälahden uimarannalla katselemassa maisemia. Jos olisi ollut lämpimämpi päivä, tuo olisi ollut ihanteellinen paikka käydä pulahtamassa Leppäveteen, koska pukukopitkin löytyivät. Järven vesi kimalteli kauniin sinisenä ja taivaalla leijaili muutama valkoinen pilvi. Täydellinen rauha (vieressä menevää autotietä lukuunottamatta). Tien toisella puolella näytti olevan myös pieni kahvio välipalan ostamista varten.

Nokkakiven Puistossa rannekkeen hinta on edullinen ja aluemaksua ei ole. Pysäköinti on myös ilmaista ja pysäköintisäännöt näyttivät menevän villin lännen lakien mukaan. Näin ollen koko visiitin hinnaksti tulikin 17 € + pävälllinen. Nokkakiven puisto näyttää ohiajessa huoltoaseman pihaan kyhätyltä tivolilta ja sitä se käytännössä onkin, mutta positiivisessa mielessä. Nimittäin porttien sisäpuolelta aukeaa pienelle lapselle ihana maailma, jossa on monta kivaa monipuolista, värikästä laitetta. Uskoisin laitteiden olevan peräisin muista huvipuistoista, sillä joukossa on mitä veikeämpiä vanhoja laitteita ja karuselleja. Nämä ovat kuitenkin huollettu ja täysin turvallisia käyttää. Henkilökunta oli myös hyvin lapsikeskeisiä ja auttoi mahdollisissa ongelmatilanteissa. Huvipuiston alueella ei ole ruokapaikkaa, mutta jätskiä, karkkia ja limpsaa sai kahvioista sekä wc-tilat löytyivät alueen reunalta.

Vietimme puistossa peräti kolme tuntia, jonka jälkeen menimme syömään viereisen huoltoaseman Laukaanhovin ravintolaan. Tuolla olisi voinut käydä välissäkin ja palata vielä takaisin tivoliin. Huoltoasema oli ulkonäöllisesti jämähtänyt 80-luvulle ja pohdimme pitkään onko siellä mitään kelvollista syötävää. Sisätilat olivat väriensä ja huonekalujen suuren variaation puolesta samaa tasoa. Mutta ruoka oli kyllä todella hyvää! Otimme puolisoni kanssa lehtipihvit ja lapselle nakkikorin. Tyypilliseen tapaan lapsi ei maltanut syödä omaa ruokaansa, mutta me aikuiset söimme tyytyväisenä täydellisen makuisen pihviaterian. Visiitin kruunasi Verkkokauppa Hienohelman kesän ns.pop-up - myymälä, josta löysin upean röyhelömekon tyttärelleni poistotangosta. Näytin tyttärelleni kaksi vaihtoehtoa; kumpi ostetaan. Tämä Kate Mackin röyhelömekko napattiin nopeasti käteen ja lähdettiin karkuun, ettei äiti vain palauta sitä hyllyyn. Myyjä nauroi, että ei tainnut valinta olla kovin vaikea. Huoltoaseman yhteydessä oli muitakin edullisia myymälöitä, mutta miehen otsalle alkoi muodostua hikikarpalo pelkästä ajatuksesta, että niihin mentäisiin, joten päätimme lähteä ajamaan kohti Peurunkaan. Peurunkaan saavuimme launtaina iltapäivällä. Tästä kerron tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani. 

Olen pitkään harkinnut oman blogin perustamista, sillä vapaa kirjoittaminen on ollut aina osa elämääni ja puheliaana ihmisenä juttua riittää paperille asti vaikka kuinka. Jotenkin blogin aloitus on kuitenkin tuntunut hankalalta, koska en ole oikein tiennyt minkä näkökulman siihen ottaisin ja mistä kertoisin. Kesälomamatkalla sain vihdoin ahaa -elämyksen; ei kaiken tarvitse olla aina loppuun asti suunniteltua. Voin tuoda blogissani esille erilaisia asioita ja tavoittaa näin erilaisia ihmisiä.

Perheemme pitää matkustamisesta, joten tämä tulee olemaan osa blogiani.Matkablogia tästä ei kuitenkaan tule, sillä pidän vaihtelusta ja mielikuvitukseni on vilkas kuin mikä. Näin ollen välillä saatankin laittaa tänne vaikka runon. Yksi lempiharrastukseni on kirpputorien kiertely, joten varmasti myös kirpputorilöydöt, kirpputorien esittelyt ja vanhat esineet yleensäkin tulevat olemaan blogissani esillä. Valokuvaan myös luontoa ja tykkään julkaista näitä kuvia.

Minulla on tällä hetkellä yksi kaunis, ihana tyttölapsi puolisoni kanssa. Elämä pyörii paljon hänen ympärillään, joten lapsiin liittyviä asioita tulee varmasti otettua myös esille. Arkipäivät vietän töissä, mutta nuo asiat pyrin pitämään poissa blogistani sekä vapaa-ajastani. Teen työtä elääkseni, en elä tehdäkseni työtä.

Ottamani kuva Helsingin Seurasaaresta 9/2011